Asema-alueen rakennukset

Sisältö:

Yleistä

Asema-aluiden rakennuskanta on perinteisesti ollut monipuolinen. Rakennuksia on asemien ympäristössä ollut monenmoisiin tarkoituksiin. Eniten asema-alueella on ollut rakennuksia asuinkäyttöön rautatiehenkilökunnalle sekä erilaisia sivurakennuksia kuten aittoja, varastorakennuksia tai tavaramakasiineja. Yleinen ulkorakennuksen tyyppi oli vuosikymmenien ajan yhdistetty ulkorakennus, jossa samaan rakennukseen oli mahdutettu aitta, liiteri, ulkohuussi ja navetta. Asema-alueen rakennuksiin kuului pienillä paikkakunnilla ainakin liikennepaikkarakennus eli asema, tavaramakasiini, sekä monesti myös henkilökunnan asuinrakennus piharakennuksineen. Isommilla liikennepaikoilla asema-alueella saattoi olla kymmeniä erilaisia rakennuksia. Näihin saattoi kuulua ulkorakennuksia, maakellareita, makasiineja, vesitorni vesiviskureineen, asemapäällikön ja ratamestarin talot sekä joissain tapauksissa kokonaisia asuinkasarmeja henkilökuntaa varten.

Asia erikseen ovat tietysti rautatiekaluston huoltoon ja säilytykseen sekä henkilökunnan työtiloihin liittyvät rakennukset, joita on ollut valtava määrä. Niihin kuului esimerkiksi veturitalli kääntöpöytineen ja erilaiset pesu- ja huoltohallit. Lisäksi erilaiset halkokatokset ja veturimiehistön taukohuoneet ja lepotuvat ovat olleet tyypillisiä. Rakennukset eivät tietystikään rajoittuneet näihin, vaan paikkakuntakohtaisesti on nähty myös esimerkiksi ruokaloita, autotalleja, väestönsuojia eli "kivikukkoja" sekä ties minkämoisia rakennelmia kuten erilaisia nostureita ja kuormauslaitureita. Mainitsemisen ansaitsevat myös erilaisten yritysten ja osuuskauppojen makasiinit ja viljasiilot, jotka monesti koristivat ratapihan reunaa asemaa vastapäätä.

Tässä artikkelissa perehdymme asema-alueen kiinteisiin rakennuksiin, joita tyypillisesti rakennettiin useille liikennepaikoille samoilla piirustuksilla vain pienin eroin arkkitehtuurissa. Emme siis käsittele yksittäisiä rakennuksia vaan rautatiealueille tyypillisiä rakennustyyppejä. Artikkeli perehtyy Valtionrautateiden rakentamiin alkuperäisrakennuksiin, ei siis myöhemmin hankittuihin tai yksityisesti rakennettuihin rakennuksiin. Tarkoituksena on avata rautatiealueiden muodostumista sekä sitä, millainen tyypillinen ja alkuperäisasussa oleva suomalainen rautatieasema-alue on ollut.

Asemarakennus

  • Nimitykset: Liikennepaikkarakennus, asemarakennus, laiturirakennus, pysäkkirakennus, seisakerakennus, asematalo
  • Valtionrautateiden alkuperäinen rakennustunnus: xx/11
  • Tyypilliset tilat: odotustila, lipunmyynti, henkilökunnan asuintilat, tavaramakasiini
  • Sijainti: asemalaiturien läheisyydessä, lähes aina radan suuntaisesti
Rakkaalla lapsella on monta nimeä: asemaa on voitu kutsua liikennepaikan tyypin mukaan asema-, pysäkki-, laituri- tai seisakerakennukseksi. Nämä luokat olivat käytössä vuoteen 1969 asti, jonka jälkeen on puhuttu vain asemarakennuksesta. Yleisluontoinen nimi on liikennepaikkarakennus, mutta yleisin varmaankin vain asemarakennus. Liikennepaikan miehitys sekä tavaraliikenteen ja henkilöliikenteen kulkeminen liikennepaikalle määrittivät ennen vuotta 1969 sen, kutsuttiinko liikennepaikkaa asemaksi, pysäkiksi, laituriksi vai seisakkeeksi. Esimerkiksi asemaksi luokiteltiin sellainen liikennepaikka, jolla oli sekä henkilö- että tavaraliikennettä, kun taas seisakkeeksi määriteltiin sellainen liikennepaikka, joka oli miehittämätön ja joka oli avattu vain henkilöliikenteelle. Siksi asemarakennuksista saatetaan näilläkin sivuilla käyttää useita termejä, vaikka käyttötarkoitus onkin niillä sama.

Rakennuksen tavoitteena oli toimia matkustajien käytössä. Aseman tiloihin kuului esimerkiksi odotushuoneet, joita oli yleensä yksi (II-luokan odotussali) mutta joskus myös kaksi (II-luokka ja III-luokka). Odotussalin koristelu ja sisustus kuvastivat rakennusaikansa arkkitehtuuria, johon Mika Vähä-Lassila perehtyy tutkielmassaan tarkemmin. Aseman kokoluokka ja paikkakunta määrittivät alkujaan sen, millainen asemarakennus paikalle rakennettiin. I-luokan ja II-luokan asemille rakennettiin uniikit asemarakennukset, mutta sitä pienemmille III-, IV ja V-luokkien asemille käytössä oli monesti tyyppipiirustukset, joita käytettiin kaikkiin saman asemaluokan asemarakennuksiin. Näitä tyyppipiirustuksia oli useita - esimerkiksi V-luokan asemalle oli erikseen niin kutsutut Oulun radan, Haapamäen radan ja Nurmeksen radan tyyppipiirustukset.

Asemarakennuksen pelkistetyin muoto oli seisakerakennus, jossa oli vain yksi tai kaksi huonetta. Kaksihuoneisen seisakerakennuksen toinen puoli rakennuksesta oli henkilökunnan käytössä lipunmyyntiä varten ja toisella puolen oli yksinkertainen odotushuone. Kauneimmat ja tyylikkäimmät näistä rakennuksista olivat Valtionrautateiden arkkitehdin Bruno Granholmin "Platformskjul" eli laiturikatos -tyypin seisakerakennukset. Platformskjul-rakennuksia rakennettiin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä lukuisia pienille seisakkeille ympäri Suomea, mutta nykyään niitä on jäljellä enää kahdeksan.

Tavaramakasiini

  • Valtionrautateiden alkuperäinen rakennustunnus: xx/12
  • Tyypilliset tilat: kylmä ja lämmin varasto
  • Sjiainti: välittömästi radan läheisyydessä, yleensä aseman vieressä. Kuvan tapaan makasiinilta saattaa johtaa kuormauslaituri junalle

Asuinrakennus

  • Valtionrautateiden alkuperäinen rakennustunnus: xx/21
  • Tyypilliset tilat: yhden, kahden tai neljän asunnon rivitalo tai kasarmi, jossa useimmiten huone+keittiö -tyyppisiä yksiöitä
  • Sijainti: asema-alueella, aseman puolella rataa, yleensä asemalle vievän tien varressa radan suuntaisesti

Asemapäällikön talo

Ratamestarin talo

Vesitorni

Vesiviskuri

Maakellari