Suomen asemarakennukset
Suomen alueella nykyisin jäljellä olevia rautatieasemia on jäljellä noin 550 kappaletta. Näistä suurin osa on nykyisellä paikallaan yksityiskäyttöön muutettuna. Asemarakennusten käyttötarkoitukset ovat eri aikakausina vaihdelleet suurestikin. Nykyisin vain murto-osa asemista on varsinaisessa asemakäytössä odotustilana, henkilökuntatiloina tai laitetilana. Suurin osa asemista on myyty yksityisille, hyvä esimerkki on vuoden 2007 massamyynti, jossa Senaatti-kiinteistöt laittoi kerralla myyntiin lukuisia asemia ympäri Suomen. Joidenkin asemien kohdalla Museoviraston Rautatiesopimuksen 1998 tai muiden velvoittavien sopimusten ehdot estävät rakennuksen muokkaamisen tai laajentamisen vapaasti. Kuitenkin osa asemarakennuksista on valitettavasti menettänyt alkuperäisen värityksensä, koristelunsa ja julkisivunsa.
Lukuisia arvokkaita rautatieasemia ympäristöineen kuuluu kattavaan Museoviraston suojelukohteiden luetteloon, ja sen sisältämien kohteiden ja rakennusten muokkaamiselle on tarkat kriteerit. Kulttuurihistoriallista merkittävyyttä korosti ja täsmensi osaltaan Museoviraston 2009 tuottama inventointi, jossa jokainen suojeltu rakennus luetteloitiin museoviraston verkkopalveluun. Inventointi kulki nimellä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, tai lyhyesti RKY. Sen tulokset ja kohteet on nähtävillä verkossa Museoviraston rakennusperinnön sivustolla. RKY-projekti on auttanut myös tämän sivuston tekijää suuresti, sillä Museovirasto on inventaariota tehdessä hyödyntänyt sellaisia kirjallisia teoksia tai muita lähteitä, jotka eivät itselläni ole saatavilla. Myös Mika Vähä-Lassilan korvaamaton sinnikkyys tietojen etsinnässä sekä arvokas tietotaito ovat auttaneet ja motivoineet suuresti.
1970-luvulta eteenpäin alkaneessa uudistusvimmassa, sekä erilaisten rataosuuksien perusparannusten ja sähköistystöiden yhteydessä lukuisia kymmeniä asemia purettiin surutta. Tässä yhteydessä monet asemat saivat onneksi kohtalokseen siirtyä loma-asunnoiksi joko hirsi kerrallaan tai kokonaisena paikaltaan siirrettynä. Monet arkkitehtuuriltaan merkittävätkin asemat purettiin, mutta saattoipa aseman ostaja siirrättää koko rakennuksen jopa satojenkin kilometrien päähän. Esimerkiksi Ypäjän asema Turku-Toijala-radan varressa purettiin vuonna 2000, mutta hirret numeroitiin ja siirrettiin maantiekyydillä Kuhmoisiin, jossa tietojen mukaan asema kasattiin loma-asunnoksi. Siirrettyjen asemien tausta ja nykytilanne on monesti hämärän peitossa, sillä ymmärrettävästi ostajat eivät ole asiasta tiedottaneet ja myös lehtikirjoittaminen on voinut olla vähäistä. Siksi on nykyään asemarakennuksia, joiden tiedetään olevan jäljellä ja kasattuna, mutta niiden sijainnista on vain kaukainen aavistus vuosia vanhan suullisen tai kirjallisen lähteen kautta.
Tähän alle linkkaan gallerian, jossa on kaikki tähän mennessä kuvaamani asemarakennukset (noin 520 kpl). Asemia on arviolta noin 40 vielä kuvaamatta, ja monista jo kuvatuista on vain huonolaatuinen kuva. Tarkoituksena onkin päivittää galleriaa jatkuvasti, sekä tulevaisuudessa lisätä sinne myöskin omia kuviani luovutetun Karjalaan alueen asemista. Alempaa tältä sivulta löydät kuvagallerian myös niistä.
Linkki: Galleria Suomen rautatieasemista.
Lukuisia arvokkaita rautatieasemia ympäristöineen kuuluu kattavaan Museoviraston suojelukohteiden luetteloon, ja sen sisältämien kohteiden ja rakennusten muokkaamiselle on tarkat kriteerit. Kulttuurihistoriallista merkittävyyttä korosti ja täsmensi osaltaan Museoviraston 2009 tuottama inventointi, jossa jokainen suojeltu rakennus luetteloitiin museoviraston verkkopalveluun. Inventointi kulki nimellä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, tai lyhyesti RKY. Sen tulokset ja kohteet on nähtävillä verkossa Museoviraston rakennusperinnön sivustolla. RKY-projekti on auttanut myös tämän sivuston tekijää suuresti, sillä Museovirasto on inventaariota tehdessä hyödyntänyt sellaisia kirjallisia teoksia tai muita lähteitä, jotka eivät itselläni ole saatavilla. Myös Mika Vähä-Lassilan korvaamaton sinnikkyys tietojen etsinnässä sekä arvokas tietotaito ovat auttaneet ja motivoineet suuresti.
1970-luvulta eteenpäin alkaneessa uudistusvimmassa, sekä erilaisten rataosuuksien perusparannusten ja sähköistystöiden yhteydessä lukuisia kymmeniä asemia purettiin surutta. Tässä yhteydessä monet asemat saivat onneksi kohtalokseen siirtyä loma-asunnoiksi joko hirsi kerrallaan tai kokonaisena paikaltaan siirrettynä. Monet arkkitehtuuriltaan merkittävätkin asemat purettiin, mutta saattoipa aseman ostaja siirrättää koko rakennuksen jopa satojenkin kilometrien päähän. Esimerkiksi Ypäjän asema Turku-Toijala-radan varressa purettiin vuonna 2000, mutta hirret numeroitiin ja siirrettiin maantiekyydillä Kuhmoisiin, jossa tietojen mukaan asema kasattiin loma-asunnoksi. Siirrettyjen asemien tausta ja nykytilanne on monesti hämärän peitossa, sillä ymmärrettävästi ostajat eivät ole asiasta tiedottaneet ja myös lehtikirjoittaminen on voinut olla vähäistä. Siksi on nykyään asemarakennuksia, joiden tiedetään olevan jäljellä ja kasattuna, mutta niiden sijainnista on vain kaukainen aavistus vuosia vanhan suullisen tai kirjallisen lähteen kautta.
Tähän alle linkkaan gallerian, jossa on kaikki tähän mennessä kuvaamani asemarakennukset (noin 520 kpl). Asemia on arviolta noin 40 vielä kuvaamatta, ja monista jo kuvatuista on vain huonolaatuinen kuva. Tarkoituksena onkin päivittää galleriaa jatkuvasti, sekä tulevaisuudessa lisätä sinne myöskin omia kuviani luovutetun Karjalaan alueen asemista. Alempaa tältä sivulta löydät kuvagallerian myös niistä.
Linkki: Galleria Suomen rautatieasemista.
Luovutetun Karjalan asemat
Antti Grönroos ja Jarmo Pyytövaara luovuttivat ystävällisesti nähtäville kuvia luovutetun Karjalan asemarakennuksista.
Karjalan alueella on säilynyt paljon asemia, jotka on rakennettu Suomen aikana, monesti samoilla tyyppipiirustuksilla kuin nykyisenkin Suomen rajojen sisällä. Esimerkiksi Valtionrautateiden arkkitehtien Bruno Granholmin ja Jarl Ungernin kädenjälki näkyy siis nykyisen Venäjänkin alueella yhä monin paikoin.
Luovutetun Karjalan asemarakennusten tiedot ja kartan löydät myös sivustolta. Tekeillä on myös artikkeli, joka pureutuu syvemmin nykyisen Venäjän alueelta löytyviin suomalaisarkkitehtien suunnittelemiin asemarakennuksiin, niiden historiaan ja nykytilaan.
Tästä pääset luovutetun Karjalan asemagalleriaan. Suuri kiitos Jarmolle ja Antille kuvien jakamisesta!
Karjalan alueella on säilynyt paljon asemia, jotka on rakennettu Suomen aikana, monesti samoilla tyyppipiirustuksilla kuin nykyisenkin Suomen rajojen sisällä. Esimerkiksi Valtionrautateiden arkkitehtien Bruno Granholmin ja Jarl Ungernin kädenjälki näkyy siis nykyisen Venäjänkin alueella yhä monin paikoin.
Luovutetun Karjalan asemarakennusten tiedot ja kartan löydät myös sivustolta. Tekeillä on myös artikkeli, joka pureutuu syvemmin nykyisen Venäjän alueelta löytyviin suomalaisarkkitehtien suunnittelemiin asemarakennuksiin, niiden historiaan ja nykytilaan.
Tästä pääset luovutetun Karjalan asemagalleriaan. Suuri kiitos Jarmolle ja Antille kuvien jakamisesta!
Jänisjärven asemarakennus, valmistunut 1920. Kuva: Antti Grönroos. Kiitos kuvasta!
Mika Vähä-Lassilan teokset puretuista asemista
Nykyisin jäljellä olevien asemien lisäksi olemme halunneet dokumentoida myöskin purettuja asemarakennuksia. Vanhojen asemien osalta valokuvat ja tiedot ovat monesti vaikeammin saatavilla kuin nykyisten kohdalla. Siksi Mika Vähä-Lassila päätti aikoinaan aloittaa vanhojen valokuvien pohjalta laadukkaiden ja havainnollistavien piirroksien piirtämisen. Näiden piirrosten hyötynä on, että arkkitehtuuria ja asemien keskinäisiä eroja voi paremmin vertailla kuin valokuvien kohdalla, varsinkin jos kuva on vanha ja kärsinyt. Vähä-Lassila on taidokkaasti tallentanut suurimman osan jo puretuista tai tuhoutuneista asemarakennuksista näihin piirroksiin.
Alkuperäiset asemat ovat monella rataosalla käyneet liian pieniksi, tuhoutuneet sodissa tai tulipaloissa, siirretty muuhun käyttöön tai muutettu asuinrakennukseksi asema-alueelle. Näiden asemien dokumentointi on erityisen tärkeää, sillä etenkin pienemmillä paikkakunnilla ne ovat edustaneet aivan erilaista pysäkki- ja seisakekulttuuria kuin monet jäljellä olevista isommista asemista. Seisakerakennukset ovat olleet osa pelkistettyä ja yksinkertaista maaseutumiljöötä, jossa rautatien lähistöltä on pienien kylien kohdalla löytynyt ratavartijoiden tupia, puisia seisakelaitureita nimikyltteineen, teräksisiä maantien tai joen ylittäviä siltoja ja vartioimattomia tasoristeyksiä puisine tasoristeyskansineen.
Linkki Mika Vähä-Lassilan valtavan työn tuloksena syntyneeseen purettujen asemien galleriaan.
Alkuperäiset asemat ovat monella rataosalla käyneet liian pieniksi, tuhoutuneet sodissa tai tulipaloissa, siirretty muuhun käyttöön tai muutettu asuinrakennukseksi asema-alueelle. Näiden asemien dokumentointi on erityisen tärkeää, sillä etenkin pienemmillä paikkakunnilla ne ovat edustaneet aivan erilaista pysäkki- ja seisakekulttuuria kuin monet jäljellä olevista isommista asemista. Seisakerakennukset ovat olleet osa pelkistettyä ja yksinkertaista maaseutumiljöötä, jossa rautatien lähistöltä on pienien kylien kohdalla löytynyt ratavartijoiden tupia, puisia seisakelaitureita nimikyltteineen, teräksisiä maantien tai joen ylittäviä siltoja ja vartioimattomia tasoristeyksiä puisine tasoristeyskansineen.
Linkki Mika Vähä-Lassilan valtavan työn tuloksena syntyneeseen purettujen asemien galleriaan.
Kinnin seisakkeen pysäkkikoju Savon radalla. Rakennettu 1946, purettu todennäköisesti 60-luvulla. Kuva: Mika Vähä-Lassila
Rautatieasemien tyyppipiirustukset
Rautatieasemien arkkitehtuuri varsinkin 1900-luvulla perustunut niin sanottuihin tyyppipiirustuksiin. Tyyppipiirustukset ovat tietyille rakennuksille luotuja pohjapiirustuksia, joiden pohjalta monille liikennepaikoille rakennettiin identtisiä rakennuksia. Yksi tyyppiipiirustus koski aina yhtä rautatierakennusta; esimerkiksi asemarakennuksille, asuinrakennuksille, piharakennuksille ja tavaramakasiineille oli omat tyyppipiirustuksensa. III-, IV- ja V-luokan asemille oli olemassa monia erilaisia tyyppipiirustuksia, usein rataosakohtaisesti noudatettiin tiettyä kaavaa. Esimerkiksi Uudenkaupungin radalla asemat rakennettiin Thure Hellströmin 1920-luvun asemapiirustuksia tai Jarl Ungernin laiturirakennusten tyyppipiirustuksia käyttäen. Samoja piirustuksia on voitu käyttää muuallakin, kuten Vinkkilän tyyppipiirustus alla näyttää.
Galleria muutamiin Museoviraston tyyppipiirustuksiin: linkki. Piirustusten oikeudet: Kansallisarkisto CC BY 4.0 (JHS 189 Avoimen tietoaineiston käyttölupa).
Galleria muutamiin Museoviraston tyyppipiirustuksiin: linkki. Piirustusten oikeudet: Kansallisarkisto CC BY 4.0 (JHS 189 Avoimen tietoaineiston käyttölupa).
Jarl Ungernin allekirjoittama V-luokan aseman tyyppipiirustuksen kansilehti vuodelta 1922. Piirustusta käytettiin Uudenkaupungin radalla Vinkkilän ja luovutetussa Pohjois-Karjalassa Suojärven asemien rakentamiseen. Kuvan oikeudet: Kansallisarkisto CC BY 4.0 (JHS 189).
